Alle viikko lähtöön ja vaikka lomamatkat ovat aina vain lomamatkoja, niin voin rehellisesti sanoa, etten ole yhtään lomaani ajatellut yhtä paljon kuin tätä. Yhtensä syynä voi olla se, että kyseessä on yhden pitkäaikaisen unelmani toteutuminen. Toinen ja varmaan olennaisempia asia on se, että tähän on oikeasti käytetty aikaa.
Sen jälkeen kun kun neljä henkeä löi marraskuisena iltana 2012 kättä päälle lähdön merkiksi, on tämän asian tiimoilta tehty enemmän suunnitelmia kuin olisi voinut etukäteen kuvitella, käyty enemmän keskusteluita kuin jaksan ajatella ja samalla juotu useampia laseja viiniä kuin haluan edes muistella. Ja pian tuon kaikki konkretisoituu lentokoneen lähtökiihdytyksenä ja vapauden tunteena koneen irrotessa lentokentältä. Mieletöntä.
Muutamana viimeisimpänä iltana juuri ennen nukahtamista on päässäni pyörinyt ajatus: Olemmeko me muistaneet miettiä kaikkea? Onko asioita huomioitu tarpeeksi? Ja joka kerta pääsen samaan lopputulokseen: emme todellakaan ole. Suunnitelmallisena perfektionista tiedostan, että tuon asian kai pitäisi häiritä minua ennemmän, mutta toisaalta olen tajunnut jo ajat sitten, että tällä kertaa kyseessä on matka, jossa kaikkea ei tarvitse miettiä valmiiksi, eikä voi vaikka haluaisikin. Matkalla on mahdollista tapahtua mitä tahansa ja kun mietitään reissuun lähtevää porukkaa ja matkan pituutta, niin varmasti jotain tapahtuukin. Ja siitähän tässä on kyse! Nimittäin seikkailusta.
Oikeastaan tuo pitäisi muistaa omassa elämässä useamminkin. Siis se, että vaikka loppuun asti tehdyt suunnitelmat tuovat turvaa ja varmuutta, niin kyse on silti meidän ainutkertaisesta elämästä ja sen ohikiitävistä hetkistä, jolloin pitäisi muistaa nauttia siitä mitä ikinä tapahtuukin. Nuo hetket nimittäin tekevät meidän elämästä sitä minkä takia jaksamme nauraa kadulla ja kiroilla ääneen kun olemme yksin.
Tällä hetkellä minulla on kasvava kutitus vatsan pohjassa, pää täynnä nopeasti juoksevia asioita ja odotuksesta kihelmöivät jalat. Ja vaikka pöydällä on loputtoman tuntuinen lista asioista, jotka pitäisi vielä tehdä ennen reissun lähtöä, niin eihän tästä tunteesta voi kun nauttia.
Joten jos kysyt millainen olo minulla on juuri nyt, niin minulla on siihen vain yksi vastaus: Ärsyttävän upea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti