Ihana ihana San Francisco!!

Tiedättehän, kun reissuissa aina uuteen kaupunkiin saapuessa vain tietää samoin tein, että tykkääkö paikasta vai ei? Los Angeles jätti kylmäksi, mutta San Francisco ei! Jo ensi hetkistä lähtien kaupunki vakuutti tunnelmallaan ja meiningillään. 

Vuokrasimme talon, joten vihdoinkin oli tilaa avata laukut kunnolla ja tehdä kunnon aamiainen. Ei millään pahalla aamiaisvohvelit, mutta alkoi olla jo ikävä suomalaisittain kunnollista aamupalaa. 

Parin ensimmäisen päivän aikana kiersimme päivisin kaupunginosia. Haight Ashburyssa 60-luvun tuulahduksia, Chinatownissa kilkettä ja kalketta (ja sushivene!), Castrossa sateenkaarilippuja, North Beachillä Italiaa joka suunnalla… Iltaohjelmiin kuuluivat ratkiriemukas revyy Beach Blanket Babylon, joka on jo 40 vuotta täysille katsomoille pyörinyt show. Naurettiin rakkautta etsivän Lumikin kohtaamille tutuille henkilöille, kuten kuningas Ludvigille, Barack Obamalle, Katie Holmesille ja Tina Turnerille ja ihailtiin valtavia peruukkeja. Ja uskokaa pois, ne peruukit olivat valtavia! Viimeisenä iltana suunnattiin satamaan ja tuulikoneilla varustetulla laivalla kohti Alcatrazia. 

Viimeinen päivä alkoi laukkujen kantamisella autoon. Lähtötuska ei kuitenkaan vielä painanut mieltä, koska tekemistä oli vielä paljon. Lähdimme Miikan, Mikon ja Päivin kanssa heti aamusta vielä San Franciscon satamaa kohti, koska sieltä starttasi elokuvateemainen kiertoajelu ympäri kaupunkia. Myönnän, että minulla oli vähän skeptiset ajatuksen ohjatusta kiertoajelusta, mutta olin todella väärässä! Olimme ainoat osallistujat, joten parinkymmenen hengen ajelusta tulikin privaattikierros. Oppaamme AJ oli aivan mainio ja kierroksen aikana ei pelkästään saatu maamerkit Vertigon, the Rockin ja Indiana Jonesin kaltaisille elokuville vaan AJ vei meidät myös parhaille paikoille ikuistamaan San Franciscon nähtävyydet.  Ylläribonuksena saimme puolisen tuntia ihailla palokunnan poikien touhuja, kun palohälytys pisti liikenteen poikki Alamon puiston huudeilla.

Koko reissulla vastaan tuli vain pari paikkaa, jotka pääsivät "tänne ehdottomasti uudestaan"-listalle. San Francisco on listan kärjessä, ehdottomasti!

-Kaisa

San Francisco saavutettu ja autokin on toistaiseksi kasassa. Kiirettä on pitänyt, joten lisää kuulumisia myöhemmin!

Enkelit ajavat autoilla

Vihdoin saavumme Los Angelesiin ja Santa Monica pierille, joka on Route 66 loppupiste. Nopeat poseeraukset kyltin juurella todistusaineistoksi ennen pulahdusta Tyynenmeren aaltoihin.

 

 

Los Angelesin liikkuminen osoittautui todella hitaaksi. Kävelymatkat ovat pitkiä, autolla ajaminen hidasta ja julkisillakin kulkiessa pääsimme perille vasta useiden vaihtojen jälkeen. Turvauduimme siksi helppoon turistiratkaisuun ja otimme parin tunnin kiertoajelun Hollywoodin ja Beverly Hillsin nähtävyyksille. Kierrokseen kuului mm. elokuvasettejä, julkkisten talojen ulko-ovia, Hollywood- ja Beverly Hills merkit, Rodeo Drive höystettynä ajajan hieman erikoisella huumorintajulla. Kierros päättyi kiinalaisen teatterin eteen, johon tähdet ovat painaneet jalan- käsienjälkensä Sidille.

Kävelimme eteenpäin pitkin Walk of Famea, matkalla poikkeamme Hollywood Museumiin, pakkohan Hannibal Lecterin selli on nähtävä, kerran tilaisuus on.

Seuraavana päivänä jakaudumme shoppailuporukkaan ja rantaporukkaan. Rannalla aurinkoenergia tankkauksen jälkeen pakkauduimme taas kerran autoon. Route loppui ja tie päättyi mereen, joten auton nokka kohti pohjoista ja seuraavaa yöpaikkaa Morro Baytä.

Santa Marian lounaan jälkeen päätämme pysähtyä vielä Guadalupe Dunes Preservellä, josta löytyy uskomattoman upea ranta. Se on nähtävissä mm elokuvissa Pirates of Caribean, Hidalgo ja Planet of Apes. Leijonat, meri- ja vuori- sellaiset tosin jäivät näkemättä, vaikka varoitustaulut niitä lupailivatkin alueelle.

 

-Päivi-

Tie miesten sydämiin...

 

 

Nainen, oletko ikinä miettinyt, minkälaisella pukeutumisella kiinnitetään miesten huomio? Niin minäkin. Ja nyt se on selvinnyt! Paljon on tullut tavaraa reissusta hankittua (muun muassa kuvassa näkyvät kengät ja laukku), mutta paras ostos on ehdottomasti ollut tuo harmaa Mikki Hiiri t-paita. Maksoi piirun alle 7 dollaria, ja kun vedin sen aamupäivällä päälleni, oli se kello neljään mennessä kerännyt positiivisia kommentteja jo kolmelta mieheltä. Yksi näistä oli treffikutsu museon lipunmyyjältä, hänen sukunimensä oli Mouse, sopisimme kuulemma täydellisesti yhteen. Näin helppoa se täällä päin maailmaa on!

 

- Noora



WTF!

Mitä pidemmälle reissu on edennyt, sitä useammin kuulen Hey, how are you today -fraasin lisäksi kysymyksen Where are you guys coming from? Kokki, kaupankassa, baarimikko. Jokainen haluaa tietää mistä, tosin vain Oklahomassa kysyttiin, että miksi. Suomi vastauksena saa kysyjän huudahtamaan joko cool tai wow vaikka veikkaan, ettei monikaan osaisi pientä maatamme laittaa kartalle. Eräs kassa kehaisi, että on käynyt melkein Suomessa. Myöntelin toki, onhan Itävalta ihan nurkan takana :)

Ymmärrän myös, että kameran kanssa turistileima näkyy kauas mutta selvästi paikallisilla on myös ulkomaalaistutka, joka piipittää ainakin minun kohdallani ennen kuin ehdin avata suutani. Flagstaffissa kuvasin katukuvaa kun selkäni takana kysyttiin, että olenko käymässä kaupungissa. Kerroin olevani ohikulkumatkalla, jolloin herrasmies toivotti minulle WTF. Welcome to Flagstaff! Tämän lisäksi hän toivotti minulle hyvää matkaa sekä hyvää päivän jatkoa. Tässä maassa et  nimittäin pääse mistään paikasta eteenpäin ilman, että kuulet toivotuksen Have a nice day tai Have a nice one!

Seija tai amerikkalaisittain Saya :D

Sitä sun tätä, puhelimen muistista matkan varrelta ;)

Kuten tiedämme, matkalla sattuu ja tapahtuu, sekä näkee hauskoja juttuja. Tässä oman puhelimeni antia :

Jotkin mainoskyltit on vaan niin minun mieleen:

 

 

Mitä sitä oikeasti ajon aika tehdään? No, osa nukkuu, osa lukee kirjoja, jotkut tutkivat karttoja tai perehtyvät seuraavaan määränpäähän ja sitten etupenkki:

 

 

juo...

 

sekä syö!

 

 

Mutta reitillä ollaan!

 

 

 

 

Pulut Chicagossa... He jotka minut tuntevat, tietävät miten paljon minä näitä eläimiä rakastan. No onhan heidänkin lämmiteltävä ja mikä parasta; 24/7 lämmitin!

 

 

66 varrella on useammankin kerran saatu tökätä neula kohtaan Kajaani! Jostain kumman syystä olimme ensimmäiset ;) Eikä Suomen kohdalla muutenkaan liian tiivistä ollut.

 

 

 

 

Liikenteeseen ja varsinkin opasteiden lukuun on pitänyt vähän perehtyä. Joskus on haettu vauhtia 3x kiertoliittymä, mutta aina on oikea tie löydetty.

 

 

 

Ja matka vaatii aina tauot, jotkut miesten huoneet on van tyylikkäämmät kuin toiset :)

 

 

 

 

 

Kun käy uimassa, voi saada uuden ystävän uimashortsien taskuun.... Tämä ystävä löytyi taskusta hotellihuoneessa; hyppivä rapu (pienen kolikon kokoinen) Ilmeisesti halusi pois merestä, mutta päätyi sitten hotellin suihkulähteeseen.... Hassu eläin :)

 

 

 

-mikko-

Oh, Vegas!

Las Vegas. Mieleen nousee Kauhea Kankkunen -leffan sekoilut, Ocean's Eleven -leffan kasinoryöstöt (ouh jeah, George and Brad) sekä hienot hotellit keskellä aavikkoa. Ja vaikka sanonta kuuluu What happens in Vegas stays in Vegas, niin kerromme kuitenkin mitä  näimme.



Kyseessä on kaiken muovin keskellä kuitenkin myös USA:n 30. suurin kaupunki, jonka cityn alueella asustaa 600.000 asukasta ja koko kaupungin alueella 2 miljoonaa. Saavuimme kaupunkiin illan hämärissä ennen auringonlaskua, joten värivalot eivät vielä tervehtineet meitä koko loistollaan mutta vastassa oli erittäin ruuhkainen Las Vegas Strip eli virallisesti kaupungin pääkatu South Las Vegas Boulevard. Olimme jo etukäteen asettaneet tavoitteen, että valitsemme ylemmän keskiluokan hotellin joten teimme check-inin Monte Carlon kristallikruunujen loisteessa. Hotellin ilmassa oli jotain erikoista, orastava flunssa katosi kuin taivaan tuuliin ja vähempikin uni riitti mainiosti!

Toisena tavoitteena oli saada liput lentäviä lehmiä sisältävään esitykseen. Ihan sellaiseen ei päästy mutta upeaan Cirque du Soleil -akrobatianäytökseen kuitenkin. Myöhäisillan suunnitelmana oli drinksujen kautta nukkumaan  mutta jotenkin eksyimme kasinolle ja kohta olikin ilmainen juoma kädessä ja taalat koneessa. Erittäin koukuttavaa!

Huomiona kasinoista: jokainen kasino tuoksui erilaiselle, oli täynnä valomerta ja meteliä eikä missään koko kaupungissa näkynyt kelloja. Tuoksujen päättelimme olevan joko lisähapetettua ilmaa (pelaajat eivät väsy niin nopeasti) tai pelaamishuumaa lisäävää eliksiiriä. Samalla ajantaju häviää täysin. Kasinon sisällä et oikeasti tiedä onko yö vai päivä. Jokaisella kasinolla on oma show joka ilta ja liput kannattaa näköjään ostaa viimehetken diileinä, saimme molempina iltoina upgreidauksen paremmille paikoille lähelle lavaa.  



Päivänvalossa kaikki näyttää erilaiselta ulkona. Jo lyhyen tutkimisen jälkeen voit todeta, että kyseessä on aikuisten huvipuisto, joka rajoittuu yhdelle kadulle ja moniin kasinoihin. Kasinot toistavat tarjontaansa, toki loistokas Belaggio tarjosi ilta-aikaan suihkulähdeshown musiikin rytmissä ja toisilla kasinoilla iso raha liikkui liukkaaammin kuin toisilla. Jokainen isoista kasinoista oli näkemisen arvoinen, auloihin todella panostetaan noissa paikoissa.

Pääkadun ulkopuolella elämä oli kuin missä tahansa erittäin helteisessä kaupungissa, värivalojen taustapuolet olivat erittäin tylsiä, talot normaaleja, kodittomat yhtä köyhiä. Alla pari kuvaa samasta paikasta yöllä ja päivällä Stripilta.

Vegasissa voit nähdä myös Venetsian ja New Yorkin pienoiskoossa.

Parin Vegasissa vietetyn yön jälkeen voin allekirjoittaa täysin sen lumon, jonka Vegas ihmisessä saa aikaan ja suosittelen kaikille vierailua synnin kaupungissa :) Tuo kasinoiden ja prostituution luvattu maa viettelee valheellisuudellaan, pinnallisuudellaan ja täysin irti arjesta tarjoamilla kokemuksilla vieraansa. Sirkushuveja oli tarjolla joka suunnasta mutta paksua lompakkoa lysti kyllä vaatii. Kuten lähtöaamuna hississä rouva meille sanoi matkalaukkumme nähdessään: Huonot uutiset että olette lähdössä, hyvät uutiset, ettette voi enää hävitä enempää rahaa. 

Seija