Old school -meininkiä

Kun tästä matkasta alkoi kuulua ensimmäisiä huhuja olin ensin että miks mua ei oo pyydetty ja sitten MIKSI MUA EI OO PYYDETTY!? Onnekseni tilanne korjattiin ja pääsin mukaan porukkaan. Kun lopullinen päätös ajankohdasta tehtiin, olin viivana pyytämässä esimieheltäni lomaa syyskuulle 2014 ja tässä ollaan, lähdössä retkueen etujoukoissa matkaan.

Lähtöön on tällä hetkellä 7 aamua mutta virallisesti lasken 4 aamua, sillä se on työherätysten määrä. Vinkkinä kaikille: Jos haluat viettää elämäsi pisimmältä tuntuvan kesän niin ajoita kaikkien aikojen kesäloma syyskuulle. Vaikka takana on helteinen, ihana kesä ystävien, golfin, erilaisten tapahtumien ja auringon parissa, ovat viimeiset viikot madelleet eteenpäin. Toisaalta tekemättömien töiden listan pituus korreloi voimakkaasti vähenevien aamujen myötä, joten tulossa on vielä työntäyteisiä päiviä.

Retkelle muuten lähdetään old school –meiningillä, tänään vihdoin tulivat paperiset kartat, joista reittejä pääsee silmäilemään isossa mittakaavassa. Iso mittakaava on myös tilaamissamme tiimipaidoissa, ainakin minun t-paidan uumeniin mahtuu yksi jos toinen pancake-aamiainen.

- Seija - 

Mattimyöhäisen lähtöpäätös

Minä taisin olla viimeisin lähtemispäätöksen tehnyt matkalainen. Olin ollut kyllä läsnä ainakin yhdessä Miikan mainitsemassa illanistujaisessa, jossa asiasta puhuttiin (vuosi oli muistaakseni 2013) ja minut matkaan kutsuttiin, mutta lopullinen päätös tapahtui vasta toukokuun 2014 lopussa. Eräänä kauniina iltana kuntosalilta tullessani nimittäin törmäsin terassilla istuvaan matkaseurueeseen, joiden innostus sai minut heti seuraavana päivänä sopimaan kesälomani syyskuulle ja varaamaan lentoliput. Eihän näin upeaa tilaisuutta nähdä muailmaa hyvässä porukassa vaan voi jättää välistä! Reissuni alkaa tosin vasta viikon verran muuta matkaseuruetta myöhemmin, lennän suoraan Chicagoon, tämä siitä syystä, että alle 20 tuntia aikaisemmin kun menolentoni lähtee, tulen (toivottavasti) maaliin kaksipäiväisestä seikkailu-urheilukilpailusta. Siinä parikymmentuntisen lennon aikana onkin sitten hyvä yrittää saada jalat siihen kuntoon, että niillä ajetaan edes autoa. Lennolle on onneksi muutakin ajanvietettä; ostin nimittäin jo kesäkuussa "matkaraamatun"!

- Noora -

Vuosi 2013 -

Vuosi 2013 tuli pian tuon tapaamisen jälkeen ja jo alkuvuonna kävimme keskustelua siitä, että joko tänä kesänä lähtisimme matkaan. Tuo ajatus kariutui kuitenkin aika äkkiä. Suurimpina syinä taisivat olla ristiin menevät lomat, sekä se että kaikista tuntui että jotain uupui tai että me emme olleet vielä valmiita lähtemään matkaan. Joten niinpä päätimme siirtää lähtöämme vuodella, mutta vain vuodella. Ja vaikka aikaa tuntui olevan älyttömästi, niin jo tuona aikana saimme muutamia perustavalaatuisia asioita tehtyä, muunmuassa ensimmäinen versio ajoaikataulusta löytyy vuoden 2013 alkusyksyltä kuten myös ensimmäiset hintatarkistukset lennoista ja autojen vuokraamisesta.

Vuosi 2013 toi myös muutoksia matkasuunnitelmaamme. Ensimmäinen muutos oli se, että halusimme myös muutaman kaverimme lähtevän mukaan. Sillä vaikka neljä hengen porukka oli jo hyvä, niin ajattelimme useamman ihmisen tuovan enemmän iloa, riemua, idoita ja energiaa matkallemme. Näinpä aloimme jutella asiasta myös kavereillemme ja kysellä kiinnostaisiko heitä lähteä mukaan.

Toinen muutos lähti eräästä kaverin sosiaalisessa mediassa kirjoittamasta vertailusta, jonka mukaan lennot New Yorkiin olisivat halvemmat kuin Chicagoon. Tuosta kommentista alkaneen keskeskustelun lopputuloksena päätimme siirtää lähtöpisteemme New Yorkiin. Ja kun tuohon muutokseen lisätään samoihin aikoihin käyty toinen keskustelu, jonka päätteeksi siirsimme päätepisteen San Franciscoon, niin reissumme sai aika paljon erilaisemman pituuden ja luonteen.

Kaiken kaikkiaan viimeiseen puoleestoista vuoteen on ennättänyt tapahtua paljon. Välillä reissuaika on ollut kolme viikkoa, kunnes se kasvoi neljään. Jossain välissä tuntui, että ihmisiä on lähdössä niin paljon, että on jo pakko varata kaksi eri autoa, mutta myöhemmin sekin muuttui. Oikeastaan on jopa helpottavaa huomata olevansa tässä pisteessä: aikaa lähtöön on enää reilu 30 päivää eikä matkaan lähtevä kuuden hengen porukka voisi olla enää parempi.

Tie odottaa ja niin odotan minäkin.

- Miika -

Mistä kaikki alkoi?

Ennen kuin alamme kertomaan enemmän lähtövalmisteluista ja varsinaisen reissun etenemisestä, niin lienee hyvä kertoa siitä mistä kaikki sai alkunsa ja kuinka tähän pisteeseen päädyttiin?

Ehkä hieman harmillisesti joudun toteamaan, ettei tämä ajatus ollut omani, eikä edes kovin tuore. Alunperin idean juuret juontavat nimittäin aina vuodelle 2007 saakka, jolloin yhtenä iltana eräässä paikallisessa anniskeluravintolassa tapasin kaksi hyvää ystävääni. Kello oli tuohon aikaan juuri sitä luokaa missä kaikki turhat huolet on onnistuttu jo karistamaan niskoilta ja jolloin kaikki parhaat ideat syntyvät. Eikä tuokaan ilta ollut poikkeus siihen sääntöön. Ystävilläni olivat nimittäin saaneet jonkun aivan loistavan ajatuksen, josta he halusivat heti keskustella kanssani. Kyse oli Amerikan matkasta, tai tarkemmin ottaen matkasta Amerikkaan, jossa ajaisimme legendaarisen Route 66 – reitin. Tarkoituksena oli tottakai opiskella ensin loppuun ja sitten tavallaan kuin valmistuijaislahjaksi lähteä reissuun. Vapautta, kavereita, hauskanpitoa, paikkoja joissa en ollut koskaan käynyt.... Olin enemmän kuin myyty tuon idean parhaudesta!

Opinnot etenivät seuraavana vuonna itse kelläkin ja osa kaveriporukastamme valmistui toisia aiemmin. Tuolloin viimeistään huomasimme ideamme heikot kohdat, kuten sen, ettei opintojen jälkeen ollut juuri sen enempää rahaa kuin opintojen aikanakaan, eikä noilla tuloilla voinut ostaa junalippua kummempaa, lentolipuista nyt puhumattakaan. Joten vuodet vierivät, osa meistä sai töitä, osa alkoi seurustella, loputkin saivat koulunsa loppuun ja lähtivät etsimään elämäänsä muilta paikkakunnilta ja elämä vain vei itse kenetkin mennessään. Puheet reissuun lähdöstä harvenivat ja harvenivat eikä tuosta pian puhuttu edes niissä harvoissa yhteisissä illanvietoissa joita meillä oli.

Mutta idea oli päässyt ilmoille, eikä tuon kaltaisista ideoista voi luopua noin vaan. Joten niinpä pohdin sitä joskus itsekseni ja mietin, että ehkä sen tuonkin aika on vielä joku päivä... Siis ehkä.

Syksyllä 2012 viettämässä iltaa erään ystäväni kanssa (aika paljon samanlaisissa merkeissä kuin tuona iltana jolloin ideasta keskusteltiin ensimmäisen kerran), kun törmäsin kavereihin joihin olin tutustunut kuluneen vuoden aikana. Keskustelimme kaikkia kiinnostavista asioista ja syystä jota en enää muista puheemme kääntyi matkustamiseen ja paikkoihin joissa pitäisi vielä käydä. Tuolloin ohimenennen kerroin haaveestani vielä joskus matkustaa pitkin Yhdysvaltoja ja vieläpä autoreiteistä tunnetuimmalla. Sen jälkeisiä tapahtumia tuskin tarvitsisi edes kertoa. Ensin keskustelukumppanini innostuivat ajatuksesta, seuraavaksi he totesivat, että he olisivat myöskin kiinnostuneita lähtemään mukaan mikäli vain joku päivä lähtisin, enkä tiedä oliko syynä illan aiempi kulku vai aito innostus asiaan, mutta kolmantena hetkenä löimme kättä päälle lähtemisen puolesta. Ja jo samana yönä tehtiin ensimmäisiä suunnitelmia siitä, miten asiaa kannattaisi lähteä viemään eteenpäin. Tie kohti Route 66:ta oli juuri auennut!

- Miika -