Tositoimet alkoivat!

Neljäntenä päivänä jätimme NYC:n ja noudimme Chevy Suburbanin JFK:lta. Kolmesta navigaattorista ja paperikartasta huolimatta missasimme muutaman tärkeän exitin ennen kuin pääsimme kartalle siitä, kuinka opasteita ja ramppeja luetaan. Kainalot kastui sekä kuskilta että kartanlukijoilta, kovin on vilkkaampaa liikenne kuin Kajaanin Anttilan nurkilla!

Keula käännettiin kohti Centralia -nimistä kaupunkia, joka on hylätty ja yhä savuavaa 80-luvun hiilikaivoksen palon jäljiltä. Matkalla pysähdyimme Church Hill -perheravintolaan Hazeltonissa, Pennsylvaniassa, paikassa jossa joka toinen rakennus oli kirkko. Savuava, tai  no enemminkin lämpöä hohkava valtatie 61:n entinen pohja löytyi ja jatkoimme matkaa tuon paikan nähtyämme.

Tavoitteenamme oli olla illalla mahdollisimman lähellä Niagaran putouksia. New Yorkin Bronxin ruuhkissa matelun ja alun seikkailun takia matka eteni hitaammin ja seitsemän jälkeen laskeutunut pimeys vaikeutti maisemien katselua merkittävästi, joten pysähdyimme yötauolle tunnin ajomatkan päähän Kanadan rajalta La Quinta -hotelliin Rochester-nimiseen kaupunkiin.

Reissun eka ajopäivä takana ja monta edessä enkä vielä allekirjoita maahantulovirkailijan silmien pyörittelyä kuultuaan, ettei koko aikaa käytetä Ison omenan ihailuun :)

Seija