Ensimmäisen yön jälkeen tutustuimme parin tunnin ajan kaupungin keskustaan, yllätys yllätys kävellen (tämä ei ole mahdollista joka jenkkikaupungissa). Sen jälkeen kun Kaisa oli tyhjentänyt kaikki mekkokaupat, hyppäsimme tila-autoomme ja lähdimme retkelle sinne suurelle kanjonille. Respan täti kertoi, että tähän luonnonihmeeseen kyllästyy parissa tunnissa, mutta me olisimme voineet viettää siellä pari päivää, sen verran hieno railo maassa oli kysymyksessä! Puistotäti ohjeisti meille parhaat näköalapaikat ja vaellusreitit, joihin erinäisillä kokoonpanoilla tutustuimme. Itse suorittajaluonteena päätin ehtiä 1,5 mailin check pointille kohti kanjonin pohjaa ja takaisin ennen auringonlaskua, jonka katsomiseen meillä oli hyvä spotti tiedossa. Matka onnistui puolijuoksua ja kello 18:27 olimme ihailemassa auringon painumista kanjonin taakse. Ainoana miinuksena mainittakoon, että viereisestä seurueesta poiketen me emme olleet tajunneet ottaa mukaan punaviiniä!
Kanjoni oli uskomaton. Maisemat olivat sanoinkuvaamattomia. Sää oli loistava ja seura vielä parempaa. Vaikka tätä kaikkea on kuviin lähes mahdotonta vangita, yritimme silti:
Huomenna matka jatkuu (heti niiden suussa sulavien tilauksesta paistettujen munakkaiden nauttimisen jälkeen) kohti Las Vegasia...
- Noora
P.S. Ai niin, olemme lisäilleet vanhoihin teksteihin kuvia. Tulevaisuudessakin kuvat teksteihin saattavat ilmestyä pienoisella viiveellä, yrittäkää elää asian kanssa, meille se ei ainakaan ole tuottanut ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti