Antiikkikadulla pyörimisen jälkeen lähdimme etsimään Cadillac Ranchia, johon on haudattu kymmenen Cadillacin runkoa. Näkymä oli kuin Titanicin uppoamisesta, autoista näkyvissä ollut etupää sojotti kohti taivasta. Teksas yllätti säällään ja sadekuuro tippui niskaan juuri tuolla hetkellä. Litimärkä ja kurainen porukka autoon ja baanalle. On muuten kaksi keinoa saada sadetta kuivalle alueelle: minun ajopäivä ja/tai Miika laittaa aurinkorasvaa!
Teksasin tasamaan ja ranchien jälkeen New Mexicon maisema oli täysin erilainen. Western-elokuvista ja Lucky Lukesta tutut vuoret valtasivat horisontin. Katselin maisemia ratin takaa ja sain tämän reissun parhaimman ajokokemuksen maisemien, auringonpaisteen ja kantrimusiikin yhdistelmällä, hieno hetki. Enää puuttui Najavo-intiaanien ilmestyminen vuortensolasta tai Jolly Jumpperin liekassa perässään vetämät Daltonin veljekset. Ja vilkuilin toki myös kojootin ja maantiekiitäjien perään!
Illallinen nautittiin meksikolaisessa ravintolassa ja illan päätteeksi pulahtelin hotellin ulkouima-altaaseen ja porealtaaseen vuorotellen. Täydellistä!
Seija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti