Ihana ihana San Francisco!!

Tiedättehän, kun reissuissa aina uuteen kaupunkiin saapuessa vain tietää samoin tein, että tykkääkö paikasta vai ei? Los Angeles jätti kylmäksi, mutta San Francisco ei! Jo ensi hetkistä lähtien kaupunki vakuutti tunnelmallaan ja meiningillään. 

Vuokrasimme talon, joten vihdoinkin oli tilaa avata laukut kunnolla ja tehdä kunnon aamiainen. Ei millään pahalla aamiaisvohvelit, mutta alkoi olla jo ikävä suomalaisittain kunnollista aamupalaa. 

Parin ensimmäisen päivän aikana kiersimme päivisin kaupunginosia. Haight Ashburyssa 60-luvun tuulahduksia, Chinatownissa kilkettä ja kalketta (ja sushivene!), Castrossa sateenkaarilippuja, North Beachillä Italiaa joka suunnalla… Iltaohjelmiin kuuluivat ratkiriemukas revyy Beach Blanket Babylon, joka on jo 40 vuotta täysille katsomoille pyörinyt show. Naurettiin rakkautta etsivän Lumikin kohtaamille tutuille henkilöille, kuten kuningas Ludvigille, Barack Obamalle, Katie Holmesille ja Tina Turnerille ja ihailtiin valtavia peruukkeja. Ja uskokaa pois, ne peruukit olivat valtavia! Viimeisenä iltana suunnattiin satamaan ja tuulikoneilla varustetulla laivalla kohti Alcatrazia. 

Viimeinen päivä alkoi laukkujen kantamisella autoon. Lähtötuska ei kuitenkaan vielä painanut mieltä, koska tekemistä oli vielä paljon. Lähdimme Miikan, Mikon ja Päivin kanssa heti aamusta vielä San Franciscon satamaa kohti, koska sieltä starttasi elokuvateemainen kiertoajelu ympäri kaupunkia. Myönnän, että minulla oli vähän skeptiset ajatuksen ohjatusta kiertoajelusta, mutta olin todella väärässä! Olimme ainoat osallistujat, joten parinkymmenen hengen ajelusta tulikin privaattikierros. Oppaamme AJ oli aivan mainio ja kierroksen aikana ei pelkästään saatu maamerkit Vertigon, the Rockin ja Indiana Jonesin kaltaisille elokuville vaan AJ vei meidät myös parhaille paikoille ikuistamaan San Franciscon nähtävyydet.  Ylläribonuksena saimme puolisen tuntia ihailla palokunnan poikien touhuja, kun palohälytys pisti liikenteen poikki Alamon puiston huudeilla.

Koko reissulla vastaan tuli vain pari paikkaa, jotka pääsivät "tänne ehdottomasti uudestaan"-listalle. San Francisco on listan kärjessä, ehdottomasti!

-Kaisa

San Francisco saavutettu ja autokin on toistaiseksi kasassa. Kiirettä on pitänyt, joten lisää kuulumisia myöhemmin!

Enkelit ajavat autoilla

Vihdoin saavumme Los Angelesiin ja Santa Monica pierille, joka on Route 66 loppupiste. Nopeat poseeraukset kyltin juurella todistusaineistoksi ennen pulahdusta Tyynenmeren aaltoihin.

 

 

Los Angelesin liikkuminen osoittautui todella hitaaksi. Kävelymatkat ovat pitkiä, autolla ajaminen hidasta ja julkisillakin kulkiessa pääsimme perille vasta useiden vaihtojen jälkeen. Turvauduimme siksi helppoon turistiratkaisuun ja otimme parin tunnin kiertoajelun Hollywoodin ja Beverly Hillsin nähtävyyksille. Kierrokseen kuului mm. elokuvasettejä, julkkisten talojen ulko-ovia, Hollywood- ja Beverly Hills merkit, Rodeo Drive höystettynä ajajan hieman erikoisella huumorintajulla. Kierros päättyi kiinalaisen teatterin eteen, johon tähdet ovat painaneet jalan- käsienjälkensä Sidille.

Kävelimme eteenpäin pitkin Walk of Famea, matkalla poikkeamme Hollywood Museumiin, pakkohan Hannibal Lecterin selli on nähtävä, kerran tilaisuus on.

Seuraavana päivänä jakaudumme shoppailuporukkaan ja rantaporukkaan. Rannalla aurinkoenergia tankkauksen jälkeen pakkauduimme taas kerran autoon. Route loppui ja tie päättyi mereen, joten auton nokka kohti pohjoista ja seuraavaa yöpaikkaa Morro Baytä.

Santa Marian lounaan jälkeen päätämme pysähtyä vielä Guadalupe Dunes Preservellä, josta löytyy uskomattoman upea ranta. Se on nähtävissä mm elokuvissa Pirates of Caribean, Hidalgo ja Planet of Apes. Leijonat, meri- ja vuori- sellaiset tosin jäivät näkemättä, vaikka varoitustaulut niitä lupailivatkin alueelle.

 

-Päivi-

Tie miesten sydämiin...

 

 

Nainen, oletko ikinä miettinyt, minkälaisella pukeutumisella kiinnitetään miesten huomio? Niin minäkin. Ja nyt se on selvinnyt! Paljon on tullut tavaraa reissusta hankittua (muun muassa kuvassa näkyvät kengät ja laukku), mutta paras ostos on ehdottomasti ollut tuo harmaa Mikki Hiiri t-paita. Maksoi piirun alle 7 dollaria, ja kun vedin sen aamupäivällä päälleni, oli se kello neljään mennessä kerännyt positiivisia kommentteja jo kolmelta mieheltä. Yksi näistä oli treffikutsu museon lipunmyyjältä, hänen sukunimensä oli Mouse, sopisimme kuulemma täydellisesti yhteen. Näin helppoa se täällä päin maailmaa on!

 

- Noora



WTF!

Mitä pidemmälle reissu on edennyt, sitä useammin kuulen Hey, how are you today -fraasin lisäksi kysymyksen Where are you guys coming from? Kokki, kaupankassa, baarimikko. Jokainen haluaa tietää mistä, tosin vain Oklahomassa kysyttiin, että miksi. Suomi vastauksena saa kysyjän huudahtamaan joko cool tai wow vaikka veikkaan, ettei monikaan osaisi pientä maatamme laittaa kartalle. Eräs kassa kehaisi, että on käynyt melkein Suomessa. Myöntelin toki, onhan Itävalta ihan nurkan takana :)

Ymmärrän myös, että kameran kanssa turistileima näkyy kauas mutta selvästi paikallisilla on myös ulkomaalaistutka, joka piipittää ainakin minun kohdallani ennen kuin ehdin avata suutani. Flagstaffissa kuvasin katukuvaa kun selkäni takana kysyttiin, että olenko käymässä kaupungissa. Kerroin olevani ohikulkumatkalla, jolloin herrasmies toivotti minulle WTF. Welcome to Flagstaff! Tämän lisäksi hän toivotti minulle hyvää matkaa sekä hyvää päivän jatkoa. Tässä maassa et  nimittäin pääse mistään paikasta eteenpäin ilman, että kuulet toivotuksen Have a nice day tai Have a nice one!

Seija tai amerikkalaisittain Saya :D

Sitä sun tätä, puhelimen muistista matkan varrelta ;)

Kuten tiedämme, matkalla sattuu ja tapahtuu, sekä näkee hauskoja juttuja. Tässä oman puhelimeni antia :

Jotkin mainoskyltit on vaan niin minun mieleen:

 

 

Mitä sitä oikeasti ajon aika tehdään? No, osa nukkuu, osa lukee kirjoja, jotkut tutkivat karttoja tai perehtyvät seuraavaan määränpäähän ja sitten etupenkki:

 

 

juo...

 

sekä syö!

 

 

Mutta reitillä ollaan!

 

 

 

 

Pulut Chicagossa... He jotka minut tuntevat, tietävät miten paljon minä näitä eläimiä rakastan. No onhan heidänkin lämmiteltävä ja mikä parasta; 24/7 lämmitin!

 

 

66 varrella on useammankin kerran saatu tökätä neula kohtaan Kajaani! Jostain kumman syystä olimme ensimmäiset ;) Eikä Suomen kohdalla muutenkaan liian tiivistä ollut.

 

 

 

 

Liikenteeseen ja varsinkin opasteiden lukuun on pitänyt vähän perehtyä. Joskus on haettu vauhtia 3x kiertoliittymä, mutta aina on oikea tie löydetty.

 

 

 

Ja matka vaatii aina tauot, jotkut miesten huoneet on van tyylikkäämmät kuin toiset :)

 

 

 

 

 

Kun käy uimassa, voi saada uuden ystävän uimashortsien taskuun.... Tämä ystävä löytyi taskusta hotellihuoneessa; hyppivä rapu (pienen kolikon kokoinen) Ilmeisesti halusi pois merestä, mutta päätyi sitten hotellin suihkulähteeseen.... Hassu eläin :)

 

 

 

-mikko-

Oh, Vegas!

Las Vegas. Mieleen nousee Kauhea Kankkunen -leffan sekoilut, Ocean's Eleven -leffan kasinoryöstöt (ouh jeah, George and Brad) sekä hienot hotellit keskellä aavikkoa. Ja vaikka sanonta kuuluu What happens in Vegas stays in Vegas, niin kerromme kuitenkin mitä  näimme.



Kyseessä on kaiken muovin keskellä kuitenkin myös USA:n 30. suurin kaupunki, jonka cityn alueella asustaa 600.000 asukasta ja koko kaupungin alueella 2 miljoonaa. Saavuimme kaupunkiin illan hämärissä ennen auringonlaskua, joten värivalot eivät vielä tervehtineet meitä koko loistollaan mutta vastassa oli erittäin ruuhkainen Las Vegas Strip eli virallisesti kaupungin pääkatu South Las Vegas Boulevard. Olimme jo etukäteen asettaneet tavoitteen, että valitsemme ylemmän keskiluokan hotellin joten teimme check-inin Monte Carlon kristallikruunujen loisteessa. Hotellin ilmassa oli jotain erikoista, orastava flunssa katosi kuin taivaan tuuliin ja vähempikin uni riitti mainiosti!

Toisena tavoitteena oli saada liput lentäviä lehmiä sisältävään esitykseen. Ihan sellaiseen ei päästy mutta upeaan Cirque du Soleil -akrobatianäytökseen kuitenkin. Myöhäisillan suunnitelmana oli drinksujen kautta nukkumaan  mutta jotenkin eksyimme kasinolle ja kohta olikin ilmainen juoma kädessä ja taalat koneessa. Erittäin koukuttavaa!

Huomiona kasinoista: jokainen kasino tuoksui erilaiselle, oli täynnä valomerta ja meteliä eikä missään koko kaupungissa näkynyt kelloja. Tuoksujen päättelimme olevan joko lisähapetettua ilmaa (pelaajat eivät väsy niin nopeasti) tai pelaamishuumaa lisäävää eliksiiriä. Samalla ajantaju häviää täysin. Kasinon sisällä et oikeasti tiedä onko yö vai päivä. Jokaisella kasinolla on oma show joka ilta ja liput kannattaa näköjään ostaa viimehetken diileinä, saimme molempina iltoina upgreidauksen paremmille paikoille lähelle lavaa.  



Päivänvalossa kaikki näyttää erilaiselta ulkona. Jo lyhyen tutkimisen jälkeen voit todeta, että kyseessä on aikuisten huvipuisto, joka rajoittuu yhdelle kadulle ja moniin kasinoihin. Kasinot toistavat tarjontaansa, toki loistokas Belaggio tarjosi ilta-aikaan suihkulähdeshown musiikin rytmissä ja toisilla kasinoilla iso raha liikkui liukkaaammin kuin toisilla. Jokainen isoista kasinoista oli näkemisen arvoinen, auloihin todella panostetaan noissa paikoissa.

Pääkadun ulkopuolella elämä oli kuin missä tahansa erittäin helteisessä kaupungissa, värivalojen taustapuolet olivat erittäin tylsiä, talot normaaleja, kodittomat yhtä köyhiä. Alla pari kuvaa samasta paikasta yöllä ja päivällä Stripilta.

Vegasissa voit nähdä myös Venetsian ja New Yorkin pienoiskoossa.

Parin Vegasissa vietetyn yön jälkeen voin allekirjoittaa täysin sen lumon, jonka Vegas ihmisessä saa aikaan ja suosittelen kaikille vierailua synnin kaupungissa :) Tuo kasinoiden ja prostituution luvattu maa viettelee valheellisuudellaan, pinnallisuudellaan ja täysin irti arjesta tarjoamilla kokemuksilla vieraansa. Sirkushuveja oli tarjolla joka suunnasta mutta paksua lompakkoa lysti kyllä vaatii. Kuten lähtöaamuna hississä rouva meille sanoi matkalaukkumme nähdessään: Huonot uutiset että olette lähdössä, hyvät uutiset, ettette voi enää hävitä enempää rahaa. 

Seija

What happens in Vegas...

Kaikki ovat selvinneet ehjinä ja ilman radikaalia köyhtymistä Las Vegasissa vietetyistä parista yöstä. Kirjoitellaan lisää aiheesta vähän myöhemmin.

Hoover Dam

Matkalla Las Vegasiin huomattiin kartassa Hoover Dam. Matka sinne meni arvuutellessa että missä Bondissa James sen päältä hyppäsikään. Emme olleet oikeasta vastauksesta täysin varmoja, mutta jokaisen lempibondi tuli kyllä selväksi. Uusi nähtävyys ei aiheuttanut juurikaan edes lisäkilometrejä ja oli kyllä näkemisen arvoinen laitos, jopa 40 asteen lämmössä! Nevadan rajan ylitettyämme viilentävät tuulenvireet olivat siis vaihtuneet lähinnä siihen tunteeseen, kun kuuman suihkun jälkeen avaat saunan oven.

Insinöörin silmää miellytti erityisesti padon vieressä oleva silta, jota padon päältä pääsi ihailemaan. Koska opastetulle kierrokselle ei ollut aikaa lähteä, emme päässeet yksimielisyyteen siitä, oliko vesi nyt korkealla vai matalalla, mutta paljon sitä joka tapauksessa oli.

 

Grand Canyon

Pidimme Flagstaffista heti ensisilmäyksellä, eikä vähiten siitä syystä, että saimme 120 eurolla Hiltonista kuuden hengen huoneen, johon sisältyy kokin kokkaama aamiainen, kaksi uima-allasta, tähän mennessä paras kuntosali ja ilmaiset juomat baarista iltapäivällä. Homma vaikutti niin hyvältä, että päätimme jäädä kahdeksi yöksi.

Ensimmäisen yön jälkeen tutustuimme parin tunnin ajan kaupungin keskustaan, yllätys yllätys kävellen (tämä ei ole mahdollista joka jenkkikaupungissa). Sen jälkeen kun Kaisa oli tyhjentänyt kaikki mekkokaupat, hyppäsimme tila-autoomme ja lähdimme retkelle sinne suurelle kanjonille. Respan täti kertoi, että tähän luonnonihmeeseen kyllästyy parissa tunnissa, mutta me olisimme voineet viettää siellä pari päivää, sen verran hieno railo maassa oli kysymyksessä! Puistotäti ohjeisti meille parhaat näköalapaikat ja vaellusreitit, joihin erinäisillä kokoonpanoilla tutustuimme. Itse suorittajaluonteena päätin ehtiä 1,5 mailin check pointille kohti kanjonin pohjaa ja takaisin ennen auringonlaskua, jonka katsomiseen meillä oli hyvä spotti tiedossa. Matka onnistui puolijuoksua ja kello 18:27 olimme ihailemassa auringon painumista kanjonin taakse. Ainoana miinuksena mainittakoon, että viereisestä seurueesta poiketen me emme olleet tajunneet ottaa mukaan punaviiniä!

Kanjoni oli uskomaton. Maisemat olivat sanoinkuvaamattomia. Sää oli loistava ja seura vielä parempaa. Vaikka tätä kaikkea on kuviin lähes mahdotonta vangita, yritimme silti:

 

Huomenna matka jatkuu (heti niiden suussa sulavien tilauksesta  paistettujen munakkaiden nauttimisen jälkeen) kohti Las Vegasia...

 

- Noora

 

P.S. Ai niin, olemme lisäilleet vanhoihin teksteihin kuvia. Tulevaisuudessakin kuvat teksteihin saattavat ilmestyä pienoisella viiveellä, yrittäkää elää asian kanssa, meille se ei ainakaan ole tuottanut ongelmia.

Kimo, Regan, Wayne ja kilometrejä matkantekoa

Aamu Albuquerquessa alkoi aamu-uinilla hotellin uima-altaalla. Itse en olisi edes uskonut että meille olisi mahdollisuutta tähän mutta kerran sellainen suodaan niin pakkohan siitä on ottaa kaikki ilo irti! Siitä virkistyneinä lähdimme tutustumaan kaupungin keskustaan. Valitettavasti sunnuntaiaamupäivä ei ole mikään kaikkein otollisin ajankohta aktiviteettien kannalta, mutta löysimme kuitenkin tiemme teatteri  Kimoon jonka näyttämö on tarjonnut viihdettä jo vuodesta 1927  lähtien. Ja voin sanoa että teatteri tunnelmineen ja rakenteineen teki vaikutuksen ainakin allekirjoittaneeseen.

Teatteriin tutustumisen jälkeen jatkoimme matkaa ja pysähdyimme lounaalle Gallupiin El Rancho - ravintolaan. Monet jo nykyään edesmenneet tähdet ovat majoittuneet ravintolan yhteydessä olevassa hotellisssa ja siihen viittaa myös ravintolan menu. Niimpä saimmekin pöytäämme seuraksi mm. Ronald Reaganin ja John Waynen.

Matkaa tehdessä luonto päätti näyttää voimansa ukkosen ja rankan sateen myötä. Mutta tuollaisethan eivät matkaajia lannista vaan lyhyen tauon jälkeen jatkoimme matkaa ja auringon laskiessa saavuimme Flagstaffiin.

- Miika -

Santa Fe

Saavuimme Santa Fe:hen country musiikin siivittämänä. Kaupunki on täysin erilainen kuin muut tähän asti vierailemamme. Pienet kapeat kadut, meksikolaistyyliset rakennukset ja kuumuus saivat tuntumaan kuin olisimme tulleet kokonaan toiseen maahan. Kadut olivat täynnä meksikolaisilta ja intiaaneilta näyttäviä kaupustelijoita ja varsinkin koruja ja taidetta oli tarjolla joka suunnasta. Kävelin useita katuja pitkin, joissa oli taidegalleria toisensa perään. Pihoilla patsaita, sisällä maalauksia. Keskusaukiolla oli menossa mielenosoitus ilmaston pelastamiseksi, kukiksi ja perhosiksi pukeutuneita ihmisiä huutamassa iskulauseita.

Iltapäivällä pysähdyimme koko porukalla Intiaani museossa tutustumassa intiaanien taiteeseen ja kulttuuriin, ennen kuin jälleen kerran pakkauduimme Chevrolettiimme suuntana Albuquerque.

-Päivi-

Kelju K Kojootti ja maantiekiitäjät

Päivä nro jotakin valkeni aurinkoisena Amarillossa. Kävimme Nooran kanssa aamulenkillä ja perinteitä noudattaen eksyimme hieman. Tulipahan nähtyä perinteistä amerikkalaista asuinaluetta, ihan ei ollut kuitenkaan Wisteria Lanen tasoista.

Antiikkikadulla pyörimisen jälkeen lähdimme etsimään Cadillac Ranchia, johon on haudattu kymmenen Cadillacin runkoa. Näkymä oli kuin Titanicin uppoamisesta, autoista näkyvissä ollut etupää sojotti kohti taivasta. Teksas yllätti säällään ja sadekuuro tippui niskaan juuri tuolla hetkellä. Litimärkä ja kurainen porukka autoon ja baanalle. On muuten kaksi keinoa saada sadetta kuivalle alueelle: minun ajopäivä ja/tai Miika laittaa aurinkorasvaa!

Teksasin tasamaan ja ranchien jälkeen New Mexicon maisema oli täysin erilainen. Western-elokuvista ja Lucky Lukesta tutut vuoret valtasivat horisontin. Katselin maisemia ratin takaa ja sain tämän reissun parhaimman ajokokemuksen maisemien, auringonpaisteen ja kantrimusiikin yhdistelmällä, hieno hetki. Enää puuttui Najavo-intiaanien ilmestyminen vuortensolasta tai Jolly Jumpperin liekassa perässään vetämät Daltonin veljekset. Ja vilkuilin toki myös kojootin ja maantiekiitäjien perään!

Illallinen nautittiin meksikolaisessa ravintolassa ja illan päätteeksi pulahtelin hotellin ulkouima-altaaseen ja porealtaaseen vuorotellen. Täydellistä!

Seija